Working kelpie syndrome?

Asiakkaakseni tuli kesällä 2015 työlinjainen kelpie, joka on päivittäisessä työkäytössä maitotilalla. Koiran oireena oli kohtaustyyppinen oireilu rasituksessa. Tyypillinen kohtaus alkaa takapään huteruudella, hoipertelulla ja sitten koira kaatuu maahan, kuolaa, siristelee silmiään, syö ruohoa. Kohtauksen alku on kuin koiralle olisi tulossa epilepsiakohtaus, mutta kramppien sijasta tuleekin vain selkeästi hyvin pahaa oloa. Omistaja kertoi, että usein tätä ennakoi se, että koira lakkaa toimimasta normaalilla intensiteetillä tai se saattaa tehdä jotain sekundaarista ja esim. keskittyä yksilöön lauman sijasta. Muutaman minuutin huilattuaan koira pystyy jatkamaan töitä. Koira, jonka työskentelykuntoon ei voi varmasti luottaa, ei kuitenkaan sovi päivittäiseksi työkaveriksi tilanteessa, jossa koira on välttämätön apulainen.

Ko. koiran maksa- ja munuaisarvot oli tutkittu aiemmin normaaleiksi. Ulkoisessa tutkimuksessa todettiin kipu rintarangan puolessa välissä. Verenpaineet olivat hiukan korkeammat, kuin koiran rauhallinen olemus huomioiden olisi pitänyt olla. Muita löydöksiä hypertension lisäksi ei tehty. Punasolu- ja valkosolulukemat olivat normaalit, samoin kilpirauhasarvot. Koiralle aloitettiin verenpaineen tasaamiseksi ACE-estäjä. Kontrollissa joitakin viikkoja myöhemmin todettiin yläpaineen jopa hiukan nousseen, alapaineen hiukan laskeneen. Vointiin lääkityksellä ei ollut vaikutusta. Rintarangan alueen lihaskipu oli helpottanut tulehdus-kipulääkkeellä, millä ei ollut myöskään vaikutusta koiran vointiin. Tässä vaiheessa tehtiin myös kortisolin erityksen säätelyn selvittämiseksi ACTH-testi, joka oli normaali. Tässä vaiheessa ensimmäiseksi vaihtoehtodiagnoosiksi nousi adrenaliinia erittävä lisämunuaisen kasvain, feokromosytooma. Koiralle aloitettiin kohonneen verenpaineen hoitoon alfa-salpaajalääkitys. Koiran vaste lääkitykselle oli erittäin hyvä, omistajan sanojen mukaan hän sai koiransa takaisin. Vaste alfa-salpaajalle sopisi adrenaliinivälitteiseen verenpaineen nousuun.

Kyseessä olevan koiran lähisukulaisilla on ollut vastaavia oireita.  Lauantaina 19.9. suuntasin tämän kelpien kotitilalle, johon oli tullut yhteensä yhdeksän kelpietä, joista kahdella muulla oli ollut tiheästi kohtauksia, yhdellä oli nähty yksi kohtaus. Koirilta otettiin verenpaineet ennen rasitusta sekä rasituksen jälkeen. Koiralla, jolla alfa-salpaajalääkitys oli aloitettu, olivat paineet selkeästi aiempaa paremmalla tasolla. Rasituksessa (hetken paimennuksen jälkeen), koiran keskittymiskyky selkeästi herpaantui ja sen oli heikko olo. Hetken huokaisun jälkeen työskentely jatkui normaalisti. Kaikki muilla aiemminkin kohtauksia saaneilla koirilla paineet olivat levossa korkeahkot. Paimentaessa saatiin provosoitua kohtausmainen oireilu ja sen jälkeen verenpaineet olivat paikoin aiempaakin korkeampia, mutta erityisesti huomiota kiinnitti voimakas paineiden heittely.  Koirien lämpöjä ei mitattu, mutta käteen koirat eivät tuntuneet edes nivusten ohutkarvaiselta alueelta kuumilta.

Bordecolliella tunnetaan bordercollie kollapsi (bcc), jossa oire näyttää melko samalta erityisesti alussa, mutta samaa selkeää kuvottavaa oloa kuin nyt tutkituilla kelpiellä ei näyttäisi liittyvän tähän oireyhtymään. Bcc:ssa elimistön lämpötilansäätelyssä on heikkous ja lämpö saattaa rasituksessa kohota vaarallisen korkeaksi, mutta hetken levolla tilanne helpottaa selkeästi. Bcc:ia tutkitaan mm. Minnesotan yliopistossa, http://www.cvm.umn.edu/vbs/faculty/Mickelson/lab/EIC/bordercollieEIC/home.html . Nyt oireilevilla kelpiellä kuitenkin oireiden takana on toinen elimistön säätelyongelma, verenpaineen säätely. 

Työnimeksi tälle oireyhtymälle olen antanut working kelpie syndrome, wks. Ongelman laajuuden ja syyn selvittely on vasta alussa. Onko kyseessä perinnöllinen lisämunuaisen ytimen kasvain, jokin hermostollinen ongelma, jokin kertymäsairaus? Onko kyseessä yhden suvun yksittäiseen geenivirheeseen liittyvä ongelma vai laajempi ongelma? Parilla oireettomalla koiralla oli korkeahkot paineet, mutta ne paimensivat kauniisti eikä niitä saatu villittyä rajuun työskentelytapaan.  Olivatko koirat oppineet säätelemään ja estämään pahaa oloa toimimalla alemmalla vireellä erittäin kauniisti? Mikä pahan olon aiheuttaa: paineen nousu entisestään vai paineen heittelehtiminen? Mikä on wks:n ja bcc:n mahdollinen yhteys?

Wks-tutkimus on suunnitteilla. Mikäli sinun koirallasi on vastaavia oireita, otathan yhteyttä! Laita s-posti osoitteeseen elainystavasilaakari@gmail.com .

Kirjoittaja ELL Juliska Haapanen-Kallio
www.elainystavasilaakari.fi