Hoidan
työssäni paljon kasvuhäiriöistä, venähdyksistä ja revähtymistä
kärsiviä koiria. Käsitys pentua parhaiten kehittävästä
liikunnasta tuntuu vaihtelevan paljon sen mukaan, kuka asiasta puhuu.
Haluan tuoda oman korteni kekoon tässä paljon ajatuksia
herättävässä aiheessa. Tämä teksti on kirjoittamisen arvoinen,
jos yksikin pentu kehittyy tämän seurauksena terveeksi ja
kivuttomaksi nuoreksi koiraksi. Vaivojen ja ongelmien ennaltaehkäisy
alkaa jo pienen pennun kanssa ja erityisesti oikeanlaiseen
kasvuympäristöön ja liikuntaan tulisi jokaisen pennun omistajan
kiinnittää huomiota.
Pentu
tulee uuteen kotiin yleensä 7-8 viikon ikäisenä. Tällöin pentu
vasta opettelee liikkumaan koordinoidusti. Liikkeet ovat kömpelöitä
ja pentu tupsahtaakin tuon tuosta nenälleen tai pyllylleen. Pennun
lihakset ovat hyvin heikot ja nivelistö on löysää, nivelet ovat
vasta kehittymässä. Kasvun aika on hyvin herkkää aikaa.
Kasvulinjat ovat avoimet koiran koosta riippuen 10-14 kuukauteen
saakka. Kasvun aikana on erittäin tärkeää huomioida oikealainen,
pentua kehittävä liikunta.
Pieni
pentu jaksaa olla hereillä vain lyhyitä aikoja ja nukkuu vielä
paljon. Kasvun myötä jaksaminen ja aktiivisuus lisääntyy. Pentua
tulee aktivoida pienissä erissä pitkin päivää. Parasta liikuntaa
on helpohkossa metsämaastossa omaehtoinen liikunta. Kun omistaja
liikkuu hitaasti, sienestysvauhdilla, ehtii pentu pitämään omia
lepotaukoja ulkoilun aikana. Metsässä pentu joutuu myös
nostelemaan jalkojaan, opettelemaan etäisyyksien hahmottamista sekä
toki harjaannuttaa myös aistejaan erilaisilla hajuilla. Kiinnitä
huomiota metsänpohjaan. Mikäli aluskasvillisuus on kovin korkeaa
tai alustassa on paljon puun rankoja, joutuu pentu hypimään
kohtuuttoman paljon päästäkseen eteenpäin. Aluskasvillisuus ei
saisi olla kinnerkorkeutta korkeampaa, eli mäyräkoiralle sopiva
alusta on sammalpohja ja esim. saksanpaimenkoira voi huoletta kulkea
puolukkavarvikossa ja kasvamisen myötä myös mustikkavarvikossa.
Pennun kanssa on tärkeää myös opetella hihnakäyttäytymistä,
mutta täytyy muistaa, ettei hihnaliikunta kehitä pennun kehoa.
Pennun kanssa on tärkeää
leikkiä. Samalla, kun leikkiminen vahvistaa omistajan ja pennun
välistä sidettä, se myös harjaannuttaa pennun koordinaatiota.
Erilaisissa leikeissä pentu joutuu hahmottamaan etäisyyksiä,
ottamaan pieniä pyrähdyksiä sekä kontrollimaan mm. sivusuunnan
liikkeitä. Vetoleikeissä tulee huomioida pennun koko. Lelu tulee
pitää koko ajan pennun tasolla, mieluiten hieman maahanpäin.
Missään nimessä vetoleikeissä pentua ei nosteta lelun avulla
ilmaan, eikä lelun houkuttelemana pentua hyppyytetä tai ohjata
seisomaan takajaloillaan. Myöskään voimakasta riepottelua ei saa
tehdä. Voimakkaat suunnnan muutokset ja räjähtävät lähdöt ja
jarrutukset, mm. pallon heittoleikit, altistavat pennun luuston ja
lihaksiston liian koville. Näissä liian nopeissa liikkeissä
venähdysten ja mm. lonkan sijoiltaan menon riski kasvaa suureksi.
Pentu vasta opettelee liikkumaan koordinoidusti, joten pitkäkestoista
leikkimistä ja riehumista tulee välttää. Mikäli pentua
liikutetaan liian pitkäkestoisesti, väsyvät lihakset ja nivelten
kontrolli heikkenee. Väsyneenä kontrollin heiketessä pentu on
altis venähdyksille ja traumoille. Pennun
sosiaalistaminen on tärkeää, mutta toisten koirien kanssa
leikkimisessä tulee olla varovainen. Leikkiminen tulee aina tapahtua
saman kokoisten kavereiden kanssa ja aina pitävällä alustalla.
Selkeästi isokokoisemman koiran kanssa leikkiminen saattaa
pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pennulle venähdyksiä tai luun
murtumia. Leikkimisen aikana seuraa pennun jaksamista. Kun huomaat
väsymisen merkkejä, tulee leikkiminen lopettaa ihmisen toimesta.
Pentu ei itse leikkiä lopeta vaan jatkaa sitkeästi. Tälläisessä
tilanteessa on tapahtunut mm. kintereiden ja lonkkanivelten
venähdysvammoja, kun lihakset eivät kertakaikkiaan jaksa enää
kontrolloida nivelen asentoa ja kaverikoira esimerkiksi tönäisee
pentua takapäästä.
Alle
6 kk ikäistä pentua ei saa vielä hyppyyttää eikä antaa kulkea
portaita. Pennun luiden kavulinjat ovat aktiivisia ja alttiita
vaurioille. Kasvulinjavaurioiden riski lisääntyy, mikäli liikuntaa
toteutetaan liian rajuna tai pennun annetaan hyppiä. Hypyt alaspäin
sekä portaiden kulkemiset alaspäin kuormittavat etujalkoja ja
altistavat kyynärvarren luiden kasvulinjavaurioille. Pieni
asentovirhe etujalassa saattaa pahentua haittaavaksi asentovirheeksi
hyvin nopeasti, mikäli pentu saa päivittäin kulkea portaita.
Lonkkamaljat
kehittyvän kasvun myötä, joten oikealla liikunnalla ja tietyillä
rajoituksilla pystytään vaikuttamaan lonkkamaljan muotoutumiseen.
Mikäli pentu pääsee paljon liukastelemaan, aiheutuu lonkan
nivelsiteisiin helposti venähdysvammoja. Nivelsidevenähdyksen
seurauksena reisiluun pää pääsee liikkumaan lonkkamaljassa
normaalia enemmän, jolloin lonkkamaljat muotoutuvat normaalia
matalemmiksi. Nivelsiderakenne tukevoituu aina 1½ vuoteen saakka.
Kotona
on siis ehdottoman tärkeää laittaa matot lattiaan, ettei pentu
pääse liukastelemaan. Lattioihin voi laittaa vanhoja räsymattoja,
jotka heitetään roskikseen pentuajan jälkeen. Myös metritavarana
myytävä kostean tilan matto on hyvää. Se on helppo pestä
vahinkojen jälkeen ja se myös kuivuu nopeasti.
Alle
6 kk ikäiselle pennulle ei saa myöskään teettää
voimaharjoittelua. Vartalon ja nivelten hallintaa kehittäviä
harjoitteita voidaan tehdä säännöllisesti, kunhan toistomäärät
pidetään pieninä. Harjoitteet tulee myös olla riittävän
helppoja ja harjoitteissa edetään koiran kehittymisen mukaan
yksilöllisesti.
Nykyään
trendinä mm. tokokoirilla on treenata takaosan käyttöä
sivuaskeleilla. Harjoitteessa koira seisoo etujalat pienellä
korokkeella ja takaosallaan koira pyörii korokkeen ympäri. Koiralla
lonkan stabiliteetti on huonoimmillaan sivusuunnan liikkeissä ja
erityisen hankalaa lonkan hallinta on pennulla. Liiallinen
sivuaskeleiden treenaaminen muuttaa lonkan alueen biomekaniikkaa. Eli
toisin sanoen lonkan hallintalihakset muuttuvat passiivisiksi ja
liikettä aikaansaavat lihakset yliaktiivisiksi. Tämä on ollut
nähtävissä pennuilla ja nuorilla koirilla, joilla kyseistä
harjoitusta on tehty paljon. Liike sinänsä on hyvä, mutta suuret
toistomäärät tekevät liikkeestä voimaharjoituksen, johon pennun
keho ei ole valmis.
Pennun
motorista kehitystä voi tukea mm. erittäin hidastahtisella
kävelyllä, jota toteutetaan joka päivä 1 min ajan tasaisella, 1
min ajan ylämäkeen ja 1 min ajan alamäkeen. Mikäli kaikki 3
harjoitetta tehdään samalla ulkoilukerralla, tulee harjoitteiden
välissä olla pienet palauttavat normaalivauhtiset kävelypätkät.
Kun pentu liikkuu erittäin hitaasti, joutuu se koko ajan
hallitsemaan liikkeitään ja tasapainoilemaan. Pennulle on olemassa
myös muita sopivia vartalon hallinnan harjoitteita, joita voi käydä
hakemassa omalle pennulle eläinfysioterapeutin vastaaotolta tai
esim. pennun motorista kehitystä tukevalta -kurssilta. Harjoitteet
antavat hyvän pohjan harrastuskoiran tukilihasten treenaamiseen myös
aikuisena.
Marika
Ruottinen
Siis mitä soopaa tämä on? Että postaissa kulkeminen on vahingollista jne ? Minulla ollut koiria yli 40 vuotta enkä ole eläissäni kuullut tämmöstä puppua.
VastaaPoista