Ajatuksia eläinystävien hoidosta ja HS:n artikkelista tänään

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu otsikolla Lemmikeille tarjotaan klinikoilla jopa tarpeettomia hoitoja, arvioi Kuluttajaliitto – HS vertaili eläinlääkäriasemien hintoja. Samassa artikkelissa todetaan, että eläinlääkärien toimenpidehinnat eivät ole juurikaan nousseet vuodesta 2014. Paljonko maailmassa on kolmessa vuodessa muuttunut? Kuinka moninkertainen teho on tietokoneilla? Entäpä jos vertaa vaikka uutta kännykkää parin vuoden takaiseen? Diagnostiset mahdollisuudet ovat parantuneet kolmessa vuodessa huimasti. Diagnostiikan parantuminen tarkoittaa varhaisempia diagnooseja, parempaa elämänlaatua, pitempää elämää. Eläinlääkärit kouluttautuvat jatkuvasti lisää palvellakseen asiakkaitaan entistä paremmin ja hoitaakseen heidän lemmikkinsä mahdollisimman hyvin. Tällä kaikella on kuitenkin hintalappu. Mikäli jättäytyy vanhoihin menetelmiin ja oppeihin, saatetaan mennä jopa hoitovirheen puolelle. Monessa asiassa esim. kymmenen vuoden takainen tieto on auttamatta vanhentunutta.

Eläinlääkärin työ on selvittelyä ja kokonaisuuden huomioimista. Suuri osa työstä on poissulkevaa diagnostiikkaa. Osa eläinlääkäreistä on parempia selvittelemään ja osa osaa katsoa kokonaisuutta paremmin. Aivan samoin kuin joku saattaa olla nopeampi leikkaamaan, tietää kaiken neurologiasta, taitaa käyttäytymistieteitä jne. Joku on myös vahvempi kohtaamaan asiakkaan surun ja kertomaan, että tätä nivelrikkoista jatkuvasti kivuliasta koiraa ei ole enää mielekästä leikata vakavan kasvaimen takia, joku kokee hoidon vielä mielekkääksi. Jokaisella eläinlääkärillä on oma vahva alueensa, jonka hän paitsi hallitsee hyvin, myös vaikuttaa siihen mitä reittiä hän potilasta tutkii ja millaiset diagnoosit "löytyvät" helpommin. Usein hankalien tapausten kohdalla on kyse myös tuurista tai jostain "kuudennesta aistista": ottaakin jonkin harvinaisemman näytteen jo varhaisemmassa vaiheessa kuin se yleensä on tapana. Joskus on onni myötä ja diagnoosiin päästään tästä syystä nopeasti ja kustannustehokkaasti, usein ratkaisu paljastuu jälkikäteen poissulkevaan diagnostiikkaan kuuluvaksi.

Mitä sitten halutaan? Ihmisten näkemykset siitä, miten ja mitä pitää hoitaa, vaihtelevat suuresti. Joku haluaa, että eläimeltä tutkitaan vain ne korvat tai jokin patti, jonka takia aika on varattu. Suurin osa asiakkaistamme haluaa, että eläintä hoidetaan kokonaisuutena. Työn eettisyyden ja mielekkyyden kannalta sekä eläinsuojelulliset näkökohdat huomioiden kokonaisuuden hoitaminen on mielestäni ainoa vaihtoehto. Mikäli eläimen kaikki oireet eivät selity ajanvaraukseen merkityllä syyllä, esimerkiksi korvatulehdus, ja käynnillä ilmenee vaikkapa juomisen lisääntyneen, on eläinlääkärin tehtävä muutakin kuin tutkittava ja hoidettava ärtyneet ulkokorvat.

Toiselle paljon on toiselle vähän. Vanhin koira, jolta olen leikannut märkäkohdun, oli kuusitoistavuotias. Koira oli aina ollut perusterve, takana lähinnä terveystarkastuksia rokotuksineen, joku mahatauti tai hengitystietulehdus, joku hammashuolto. Hiukan sydämen läppävuotoa, kuten ikään kuuluu. Leikkauspäätöstä harkittiin toki tarkkaan, varmistettiin maksan ja munuaisten toimintaa verinäyttein. Tietoisena siitä, että koira voi kuolla johonkin piankin, päätyivät omistajat eutanasian sijasta leikkaukseen. Koira toipui nopeasti ja eli hyvää mummokoiran elämää vielä vuoden. Meidän kaikkien mielestä, sekä omistajien että minun, leikkaus kannatti. Joskus vastaavan kuntoisen mutta paljon nuoremman eläimen kohdalla omistaja ei ole valmis hoidattamaan edes suuta. Tarinan kolmannessa kulmassa on parivuotias koira, jonka kanssa asia ja suunnitelma tuntuivat selkeiltä, kunnes tilanne mutkistuu ja mutkistuu ja lopulta tuntuu, ettei vaan voi antaa periksi ja ettei niin suuren taistelun jälkeen voi luovuttaa. Siinä kohtaa on potilastapaus laitettava kollegojen yhteiseen aivoriiheen, keskusteltava potilaaseen sitoutumattomien eläinlääkärien kanssa läpi, mitä mahdollisuuksia vielä on ja ennenkaikkea mikä on ennuste. Sivuhuomautuksena: Kollegiaalinen keskustelu ja tuki ovat ylellisyys, johon kaikilla lääkäreillä pitäisi olla mahdollisuus.


Kuluttajaliitto perää tarkkoja hinta-arvioita ajanvarauksen perusteella, ennenkuin on potilasta nähty ja esitietoja tarkennettu. En tiedä, miten tämä olisi mahdollista, muuten kuin siirtymällä kokonaisuuden hoitamisesta oireen hoitamiseen. Eläimen kannalta ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kannalta tilanne olisi katastrofaalinen: kokonaisuudesta tulisi sarja oireita ja varmasti kokonaiskustannukset näin myös kasvaisivat. Parempana ratkaisuna näen, että eläinlääkärin ja asiakkaan välillä on luottamuksellinen suhde, jossa eläinlääkäri tuntee sekä eläimen että omistajan. Suhde, jossa omistaja kokee tarvittaessa voivansa sanoa, että nyt mennään saattohoidolla niin kauan kuin elämän laatu on riittävä. Suhde, jossa eläinlääkäri kokee voivansa sanoa, että nyt on aika.


Juliska Haapanen-Kallio
Eläinlääkäri 
Eläinystäväsi Lääkäri, Tampere
www.elainystavasilaakari.fi