Artikkeli
on julkaistu 2016 Suomen Beauceron -yhdistyksen lehdessä ja siksi
esimerkkeinä on pääosin beaucenpaimenkoiria. Problematiikka on
kaikilla roduilla sama.
Normaali
rakenne
Nisäkkäällä
on kaulanikamia (C) 7, rintanikamia (T) 13, lannenikamia (L) 7,
ristiluuksi yhteenluutuneita ristinikamia (S) 3 ja vaihteleva määrä
häntänikamia. Ristiluu niveltyy lantioon (sacro-ileacaliitos eli
SI-nivel). Muita niveliä rangan ja muun tuki- ja liikuntaelimistön
luuston kanssa ei ole. Etujalat liittyvät vartaloon
pehmytkudoksilla.
Selkärangan
sisällä kulkee selkäydin lannerangan 4.-5. nikaman tasolle asti.
Siitä eteenpäin hermosto on jakautunut erillisiksi säikeiksi, ns.
hevonhännäksi. Jokaiselle hermolle on oma evoluution kuluessa
vakiintunut reittinsä tietyssä nikamavälissä jopa niin vahvasti,
että keskushermostovaurion kohta voidaan paikantaa hermostollisten
puutteiden/refleksien muutosten perusteella varsin tarkasti.
Välimuotoisuus
VA:lla
tarkoitetaan nikaman kehityshäiriötä (vertebral anomaly).
Korkkiruuvihäntäisillä roduilla nikaman kehityshäiriötä
tavataan rangan kaikissa osissa, tavallisimmin rintarangassa. Muilla
roduilla VA:na ilmoitetaan mahdolliset välimuotoiset nikamat muualla
kuin lanne-ristiluuvälissä, jossa ne ilmoitetaan LTV:nä
(Välimuotoinen lanne-ristinikama eli
lumbosacral transitional vertebra). Välimuotoiset nikamat
ovat synnynnäinen, periytyvä ominaisuus.Oireettoman selkämuutoksen
kantaja ei periytä välttämättä oireetonta selkämuutosta, esim.
ei voida sanoa että LTV1 periyttäisi LTV1:stä. Samoissa pentueissa
on usein eri variaatioita välimuotoisista nikamista. Huomioitavaa
on, että viimeinen lannenikama on rungoltaan normaalistikin muita
lannenikamia lyhyempi. Välimuotoisuuden arvioimiseksi tulee
yksittäisten nikamien lisäksi tarkastella kokonaisuutta.
Välimuotoisia
nikamia on erilaisten rangan osien vaihteissa: kaula- ja rintarangan,
rinta- ja lannerangan sekä lannerangan ja ristiluun muodostavien
ristinikamien vaihteissa. Tällöin esimerkiksi viimeisessä
kaulanikamassa saattaa olla pienet kylkiluun tyngät (kuva 2. ja 4.),
kylkiluullisia normaaleita rintanikamia on vain 12 (jolloin viimeinen
rintanikama muistuttaa rakenteeltaan lannenikamaa, kuva 4.) tai
viimeinen lannenikama on lyhentynyt ja mahdollisesti jopa
kiinnittynyt ristiluuhun muistuttaen ristinikamaa. On myös
mahdollista, että ensimmäinen ristinikama ei olekaan luutunut
kunnolla ristiluuhun vaan muistuttaa siten lannenikamaa.
Nikaman
rakenteen muuttuessa sen tehtävän mukainen toiminta saattaa
häiriintyä niin ortopedisessa kuin neurologisessa merkityksessä.
Mikäli nikaman rakenne on muuttunut, saattaa hermon ulostuloaukko
olla alunperinkin muuttunut. Lisäksi muuttunut rakenne aiheuttaa
epästabiiliutta, jonka elimistö pyrkii estämään luuduttamalla
nikamia yhteen. Selässä nikamien keskinäistä liikettä vähentävää
uudisluumuodostusta nimitetään spondyloosiksi. Tämä
uudisluumuodostus ahtauttaa hermojuurten kulkureittejä entisestään
ja aiheuttaa siten kipua.
LTV-luokittelu
LTV1
eli ”jakautunut ristiluun keskiharjanne” on LTV:n lievin muoto,
jossa nikaman keskiharjanteessa on painauma 1. ja 2. ristinikaman
välissä . LTV1-lausunto annetaan myös, jos keskiharjanteen 1. osa
on puutteellisesti kehittynyt. Ristiluun runko-osa on aina
normaalisti luutunut. Yksilötasolla LTV1-muutos sekä erilaiset
välimuotoiset nikamat ylempänä rangassa vaikuttaisivat
oireettomilta tai niukimmin oireita aiheuttavilta.
LTV2
”Symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama”: Viimeinen
lannenikama, L7, on saanut ristinikamien piirteitä, esim.
lyhentynyt, mutta ei ole luutunut kiinni ristiluuhun ja lannenikamien
lukumäärä on normaali.
LTV3
”Epäsymmetrinen lanne-ristinikama” on vastaava kuin LTV2, paitsi
että viimeinen lannenikama (L7) on paitsi muuttunut, myös
epäsymmetrinen. LTV3-muutokset aiheuttavat lähes aina jossain
vaiheessa elämänkaarta oireita.
LTV4 6
tai 8 lannenikamaa: välimuotoisen lanne-ristinikaman
rakenteellisesti vakavin muoto, jossa 7. lannenikama (L7) muistuttaa
rakenteeltaan ristinikamaa (kuva 8. ja 11.) tai ristiluun 1. nikama
(S1) muistuttaa rakenteeltaan lannenikamaa (kuva 9. ja 12.). Tällöin
ristiluu on jakaantunut ja usein myös SI-liitos on puutteellisesti
kehittynyt ja kooltaan liian pieni huomioiden kohtaan kohdistuva
rasitus.
Spondyloosin
ja välimuotoisten nikamien suhde
Välimuotoiset
nikamat on mahdollista kuvantaa jo pikkupentuna, oireita kuitenkin
tavallisemmin ilmenee vasta aikuisena.Välimuotoiset nikamat
aiheuttavat rangan epästabiiliutta ja lantion vinoutta ja siten
lisäävät uudisluun kertymistä (silloittumista,
spondyloosimuutosta). Myös välilevyrappeuman riski nousee.
Tällä
hetkellä viimeisen lannenikaman ja ristiluun välinen (L7-S1)
silloittuma ilmoitetaan virallisissa kuvaustuloksissa spondyloosina.
Koira, jolla on silloittumaa ko. välissä, ei voi saada
SP0-lausuntoa iästä huolimatta. Tämä silloittuma tulee erottaa
perinnöllisestä spondyloosista, jossa silloittumamuutoksia tulee
erityisti rinta- ja lannerankaan useisiin kohtiin.
Kuten
todettua, on välimuotoiset nikamat mahdollista tutkia jo nuorella
iällä. Kyynärtutkimusten takia beauceronin virallisten kuvausten
alaikäraja on kuitenkin 18 kk. Spondyloosilausunnon alaikäraja on
24 kk.
Kliiniset
oireet
Vähimmillään
LTV:stä oireena saattaa olla lantion vinous, joka aiheuttaa lihasten
kipeytymistä ja sitä kautta liikevirhettä. Näissä tilanteissa
harrastaminen saattaa olla mahdollista huolellisella lihashuollolla
ja tarvittaessa fysioterapialla. Iän myötä tilanne usein kuitenkin
heikkenee.
Välilevyrappeuma
L4/L5-tason etupuolella aiheuttaa ahtauman selkäytimessä ja oireet
ovat eriasteisia halvausoireita. Tämän tason takapuolella
ahtautuvat hermojuuret. Hermojuurien kompressio on harvoin niin
täydellinen, että aiheuttaisi halvausta. Tyypillistä on, että
koirat ovat oireettomia/näennäisen oireettomia 6-7 vuoden ikään.
Keski-iästä eteenpäin alkaa alueella olla uudisluuta tai
mahdollisesti lonkat alkavat vaivata. Lonkkien kipeytyessä koira
pyrkii joustamaan selällä enemmän ja sitä tilanne ei kestä.
Hermojuurien kompressiossa puhutaan cauda equina -syndroomasta
(hevosenhäntäsyndrooma). Sen diagnosointi on erityisesti
alkuvaiheessa hankalaa ja onkin todennäköistä, että oireilevat
koirat ovat kärsineet jo pitkään ennen kuin oireista tulee
havaittavat. Mikäli koiralla on todettu jokin selkämuutos nuorella
iällä, on säännöllinen eläinlääkäriseuranta välttämätöntä
1-2 vuoden välein ja lievienkin oireiden ilmetessä uusintakuvaus
tarpeen.
Joskus
jo nuorella koiralla saattavat hermojuurioireet tai SI-nivelen
puutteellisuuteen liittyvä kipu aiheuttaa voimakkaitakin oireita.
Oireet saattavat erityisesti pennuilla ja nuorilla koirilla olla
hämääviä, esim. ongelmia sisäsiisteyden oppimisessa tai
aggressiivisuutta.
Yhteenvetona
voidaan todeta, että muutokset lanne-ristiluualueella aiheuttavat
lyhentynyttä harrastuskäyttöä, tarkempaa harkitaan
harrastelajeille, tarkkaa eläinlääkärin seurantaa, huolellista
lihashuoltoa ja ennenkaikkea kipua.
Jalostuksellinen
näkökanta
Tähän
mennessä on selvää, että kyseessä on periytyvä muutos.
Mekanismi on toistaiseksi tuntematon, joten geenitestejä tms. ei ole
vielä aikoihin odotettavissa (jos koskaan, kun kyseessä ei ole
yksittäinen geenivirhe). Tutkimukset ja jalostuksellinen valinta
perustuvat siten perinteiseen röntgentutkimukseen. Eläinlääkärien
tietoisuus kuvauskohdista, jotta nikamien määrä pystytään
laskemaan, alkaa hiljalleen lisääntyä, kiitos Kennelliiton
eläinlääkäreille suuntaaman aktiivisen tiedotuksen.
Oireettoman
selkämuutoksen kantaja ei periytä välttämättä oireetonta
selkämuutosta eli ei voida esim. sanoa, että LTV1 periyttäisi
LTV1:stä. Samoissa pentueissa on usein eri variaatioita
välimuotoisista nikamista. Jalostukselliselta kannalta
nikamamuutokset tulee tiedostaa ja mikäli esim. täysin oireeton
LTV1- tai VA (esim. T13->L1) -koira on muilta ominaisuuksiltaan
erinomainen ja jalostuskäyttö siten mielekästä, on toiseksi
osapuoleksi ehdottomasti syytä valita selkäterve yksilö.
Beaucenpaimenkoirilla
VA- ja LTV-tutkimukset kuuluvat PEVISA-ohjelmaan 2017 alkaen.
Juliska
Haapanen-Kallio
ja
toimii Suomen Beauceron ry:n jalostustoimikunnan puheenjohtajana
Linkissä Beauceronien
selkäartikkeli kuvasarjassa selkäterveen koiran kuvat
(kuva 1., 3., 5., 7. ja 10.) sekä muutoksia rakenteessa.
Esimerkkikuviksi on valittu koiria, joilla ei vielä ole
uudisluumuodostusta selän alueella. Aiemmin Suomen Beauceronit
-fb-ryhmässä on ollut esillä kuvat, joissa samalla koiralla
(kuvaushetkellä ikä 2 vuotta) on rangassa useampi muutos, kuvat
2.,4.,6., 8. ja 11. Kolmas koira on voimakkaasti oireileva pentu,
kuvaushetkellä 6 kk, kuvat 9. ja 12.