Tämän päivän Helsingin Sanomissa
oli juttu otsikolla Lemmikeille tarjotaan klinikoilla jopa
tarpeettomia hoitoja, arvioi Kuluttajaliitto – HS vertaili
eläinlääkäriasemien hintoja. Samassa artikkelissa todetaan, että
eläinlääkärien toimenpidehinnat eivät ole juurikaan nousseet
vuodesta 2014. Paljonko maailmassa on kolmessa vuodessa muuttunut?
Kuinka moninkertainen teho on tietokoneilla? Entäpä jos vertaa
vaikka uutta kännykkää parin vuoden takaiseen? Diagnostiset
mahdollisuudet ovat parantuneet kolmessa vuodessa huimasti.
Diagnostiikan parantuminen tarkoittaa varhaisempia diagnooseja,
parempaa elämänlaatua, pitempää elämää. Eläinlääkärit
kouluttautuvat jatkuvasti lisää palvellakseen asiakkaitaan entistä
paremmin ja hoitaakseen heidän lemmikkinsä mahdollisimman hyvin.
Tällä kaikella on kuitenkin hintalappu. Mikäli jättäytyy
vanhoihin menetelmiin ja oppeihin, saatetaan mennä jopa hoitovirheen
puolelle. Monessa asiassa esim. kymmenen vuoden takainen tieto on
auttamatta vanhentunutta.
Eläinlääkärin työ on selvittelyä
ja kokonaisuuden huomioimista. Suuri osa työstä on poissulkevaa
diagnostiikkaa. Osa eläinlääkäreistä on parempia selvittelemään
ja osa osaa katsoa kokonaisuutta paremmin. Aivan samoin kuin joku
saattaa olla nopeampi leikkaamaan, tietää kaiken neurologiasta,
taitaa käyttäytymistieteitä jne. Joku on myös vahvempi kohtaamaan
asiakkaan surun ja kertomaan, että tätä nivelrikkoista jatkuvasti
kivuliasta koiraa ei ole enää mielekästä leikata vakavan
kasvaimen takia, joku kokee hoidon vielä mielekkääksi. Jokaisella
eläinlääkärillä on oma vahva alueensa, jonka hän paitsi
hallitsee hyvin, myös vaikuttaa siihen mitä reittiä hän potilasta
tutkii ja millaiset diagnoosit "löytyvät" helpommin.
Usein hankalien tapausten kohdalla on kyse myös tuurista tai jostain
"kuudennesta aistista": ottaakin jonkin harvinaisemman
näytteen jo varhaisemmassa vaiheessa kuin se yleensä on tapana.
Joskus on onni myötä ja diagnoosiin päästään tästä syystä
nopeasti ja kustannustehokkaasti, usein ratkaisu paljastuu
jälkikäteen poissulkevaan diagnostiikkaan kuuluvaksi.
Mitä sitten halutaan? Ihmisten
näkemykset siitä, miten ja mitä pitää hoitaa, vaihtelevat
suuresti. Joku haluaa, että eläimeltä tutkitaan vain ne korvat tai
jokin patti, jonka takia aika on varattu. Suurin osa asiakkaistamme
haluaa, että eläintä hoidetaan kokonaisuutena. Työn eettisyyden
ja mielekkyyden kannalta sekä eläinsuojelulliset näkökohdat
huomioiden kokonaisuuden hoitaminen on mielestäni ainoa vaihtoehto.
Mikäli eläimen kaikki oireet eivät selity ajanvaraukseen
merkityllä syyllä, esimerkiksi korvatulehdus, ja käynnillä
ilmenee vaikkapa juomisen lisääntyneen, on eläinlääkärin tehtävä
muutakin kuin tutkittava ja hoidettava ärtyneet ulkokorvat.
Toiselle paljon on toiselle vähän.
Vanhin koira, jolta olen leikannut märkäkohdun, oli
kuusitoistavuotias. Koira oli aina ollut perusterve, takana lähinnä
terveystarkastuksia rokotuksineen, joku mahatauti tai
hengitystietulehdus, joku hammashuolto. Hiukan sydämen läppävuotoa,
kuten ikään kuuluu. Leikkauspäätöstä harkittiin toki tarkkaan,
varmistettiin maksan ja munuaisten toimintaa verinäyttein.
Tietoisena siitä, että koira voi kuolla johonkin piankin, päätyivät
omistajat eutanasian sijasta leikkaukseen. Koira toipui nopeasti ja
eli hyvää mummokoiran elämää vielä vuoden. Meidän kaikkien
mielestä, sekä omistajien että minun, leikkaus kannatti. Joskus
vastaavan kuntoisen mutta paljon nuoremman eläimen kohdalla omistaja
ei ole valmis hoidattamaan edes suuta. Tarinan kolmannessa kulmassa
on parivuotias koira, jonka kanssa asia ja suunnitelma tuntuivat
selkeiltä, kunnes tilanne mutkistuu ja mutkistuu ja lopulta tuntuu,
ettei vaan voi antaa periksi ja ettei niin suuren taistelun jälkeen
voi luovuttaa. Siinä kohtaa on potilastapaus laitettava kollegojen
yhteiseen aivoriiheen, keskusteltava potilaaseen sitoutumattomien
eläinlääkärien kanssa läpi, mitä mahdollisuuksia vielä on ja
ennenkaikkea mikä on ennuste. Sivuhuomautuksena: Kollegiaalinen
keskustelu ja tuki ovat ylellisyys, johon kaikilla lääkäreillä
pitäisi olla mahdollisuus.
Kuluttajaliitto perää tarkkoja
hinta-arvioita ajanvarauksen perusteella, ennenkuin on potilasta
nähty ja esitietoja tarkennettu. En tiedä, miten tämä olisi
mahdollista, muuten kuin siirtymällä kokonaisuuden hoitamisesta
oireen hoitamiseen. Eläimen kannalta ja ennaltaehkäisevän
terveydenhuollon kannalta tilanne olisi katastrofaalinen:
kokonaisuudesta tulisi sarja oireita ja varmasti kokonaiskustannukset
näin myös kasvaisivat. Parempana ratkaisuna näen, että
eläinlääkärin ja asiakkaan välillä on luottamuksellinen suhde,
jossa eläinlääkäri tuntee sekä eläimen että omistajan. Suhde,
jossa omistaja kokee tarvittaessa voivansa sanoa, että nyt mennään
saattohoidolla niin kauan kuin elämän laatu on riittävä. Suhde,
jossa eläinlääkäri kokee voivansa sanoa, että nyt on aika.
Juliska Haapanen-Kallio
Eläinlääkäri