Punkkivälitteiset taudit
Puutiaiset kiinnittyvät helpommin
koiriin ja kissoihin kuin ihmisten vaatteiden suojaamalle iholle.
Ixodes-suvun punkit levittävät useita tauteja veriteitse
lemmikkeihin ja ihmisiin. Nämä sairaudet eivät tartu suoraan
lemmikistä ihmiseen tai lemmikistä toiseen lemmikkiin. Puutiaiset
kulkeutuvat kuitenkin helposti koiran tai kissan turkissa kotiin
kiinnittymättä eläimen iholle ja saattavat siten pudota ja
kiinnittyä ihmiseen aiheuttaen myös ihmiselle tautiriskin.
Borrelioosi eli lymen tauti
Borrelioosi on ehkäpä tunnetuin
punkkivälitteinen sairaus, jonka aiheuttajana ovat Borrelia-suvun
bakteerit. Tauti tarttuu punkin puremasta punkin syljen mukana
eläimen verenkiertoon. Tavallisesti tartunta tapahtuu punkin oltua
kiinnittyneenä yli 24 tuntia. Ihmisillä on kuitenkin raportoitu
tartunnoista jo noin 10 tunnin kuluttua havaitusta punkin
kiinnittymisestä.
Koirilla borrelioosin oireet ilmenevät
tavallisesti vasta 2-5 kuukautta punkin pureman jälkeen. Koira ei
ole borrelioosille yhtä herkkä kuin ihminen. Koirilla oireina
esiintyy kuumetta, ontumista, nivelten turvotusta, imusolmukkeiden
suurentumista, apaattisuutta sekä ruokahaluttomuutta. Koirilla
borrelioosi ei aiheuta samanlaista punaista rengasta punkinpureman
ympärille kuin ihmisillä. Kissoilla borrelioosi on harvinainen,
mutta voi aiheuttaa oireina apaattisuutta, ruokahaluttomuutta,
nivelkipuja ja ontumista.
Borrelioosin diagnoosi perustuu
tyypillisiin oireisiin sekä verinäytetutkimuksiin. Verinäytteistä
voidaan tutkia borreliavasta-aineet. Borrelioosia hoidetaan koirilla
pitkällä antibioottikuurilla. Borrelioosin ennaltaehkäisyyn on
olemassa koirille rokote. Bakteerirokotteiden käyttö koirilla ei
ole kuitenkaan täysin ongelmatonta ja ne saattavat esimerkiksi
laukaista immunologisia sairauksia virusrokotteita helpommin, joten
punkkien ennaltaehkäisy on useimmiten rokottamista mielekkäämpää.
Anaplasmoosi
Anaplasmoosi on Anaplasma
phacocytophilum -bakteerin aiheuttama sairaus. Punkit levittävät
anaplasmoosia ja voivat tartuttaa sen koiriin ja kissoihin sekä
useisiin muihin nisäkäslajeihin, mukaan lukien ihmisiin.
Anaplasmoosi leviää punkkien mukana verenkiertoon, tartunta
tapahtuu noin 24-48 tunnin kuluttua punkin kiinnittymisestä.
Kliiniset oireet alkavat tavallisesti
noin 1-2 viikkoa infektion saamisesta. Anaplasmoosin tavallisimpia
oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus ja vaisuus. Lisäksi voi ilmetä
jäykkyyttä, ontumista ja lihaskipua. Anaplasmoosi voi aiheuttaa
myös polyartriittia eli useiden nivelien niveltulehdusta. Myös
oksentelua, ripulia, hengitysvaikeuksia ja keskushermosto-oireita voi
esiintyä. Sairauden oireet vaihtelevat eri yksilöiden välillä,
osa koirista voi kantaa sairautta saamatta siitä selviä oireita.
Kissoilla sairaus on usein lievä.
Anaplasmoosi voidaan todeta
verinäytteestä vasta-aine- tai PCR-tutkimuksella. Anaplasmoosia
hoidetaan antibiooteilla.
Erlichioosi
Erlichioosia aiheuttavat koirille
Erlichia -suvun bakteerit. Suomessa esiintyvät Ixodes -suvun
puutiaiset voivat levittää näitä bakteereita aiheuttaen tautia
sekä koirille että ihmisille, kissoilla erlichioosia ei tiettävästi
esiinny. Tällä hetkellä riski saada erhlichioosi liittyy lähinnä
matkustelijoiden punkinpuremiin.
Bakteri alkaa lisääntyä elimistössä
tavallisesti noin 1-3 viikkoa tartunnan saamisesta. Akuutissa
vaiheessa Erlichia-bakteeri infektoi elimistön valkosolut ja
lisääntyy niissä. Tässä vaiheessa tauti ei kuitenkaan yleensä
aiheuta oireita ja tauti voi pysyä oireettomana jopa vuosia, joskus
oireena voi ilmetä lievää anemiaa. Taudin kroonisessa vaiheessa
voi alkaa ilmetä oireita: laihtumista, anemiaa, kuumetta,
takajalkojen turvotusta ja silmätulehduksia. Sairauden kroonistuessa
voi esiintyä myös munuaistulehdusta ja niveltulehdusta.
Erlichioosin diagnoosi perustuu
tyypillisiin oireisiin sekä verinäytetuloksiin. Verinäytteestä
voidaan tutkia vasta-aineita tai PCR:llä etsiä bakteerin DNA:ta.
Erlichioosia hoidetaan pitkällä
antibioottikuurilla. Tauti voidaan lääkityksellä saada
oireettomaksi, mutta joskus bakteeri jää elimistöön
piileskelemään ja tauti voi puhjeta uudelleen esimerkiksi jonkin
stressitekijän seurauksena.
Puutiaisaivokuume (TBE, tick-borne
encephalitis)
Puutiaisaivokuumeen aiheuttaa
flavi-ryhmän virus. Virus aiheuttaa tulehduksen keskushermostossa.
Virus voi tarttua puutiaisten välityksellä useisiin eläinlajeihin,
mukaan lukien koiraan ja ihmiseen. Koirilla ja kissoilla
puutiaisaivokuume on kuitenkin harvinainen ja lisäksi suurin osa
tartunnoista on oireettomia tai vähäoireisia. Oireet voivat ilmetä
kuitenkin myös rajuina ja johtaa kuolemaan.
Koirilla
puutiaisaivokuumeessa on oireena kuumetta, väsymystä ja
hermo-lihasoireita, kuten tasapainohäiriöitä, hoippumista,
lihaskramppeja ja vapinaa sekä raajahalvauksia.
Puutiaisaivokuumeeseen
ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Ihmisille on olemassa rokote
puutiaisaivokuumetta vastaan, koirille ei tällä hetkellä ole
olemassa rokotetta. Ihmisten rokottaminen puutiaisaivokuumetta
vastaan on suosituksena harrastettaessa Keski-Euroopassa vaellus- tai
maaseutumatkailua.
Punkkivälitteisten sairauksien
ennaltaehkäisy
Koska punkkien levittämät sairaudet
voivat aiheuttaa vakaviakin oireita ja osa sairauksista on hankalasti
hoidettavissa, on sairauksien ennaltaehkäisy tärkeää. Tautien
ennaltaehkäisyssä tärkeintä on ennaltaehkäistä punkkien
kiinnittymistä iholle sekä poistamalla kiinnittyneet punkit
mahdollisimman pian kiinnittymisen jälkeen.
Matkailevalle eläimellesi kysy
tarkempia ohjeita eläinlääkäriltäsi.
Punkin poisto
Punkkikautena, lämpötilan ollessa
plussan puolella, on lemmikkien säännöllinen tarkistaminen
punkkien varalta ulkoilun jälkeen tarpeen. Turkki kannattaa käydä
järjestelmällisesti läpi punkkien varalta. Jos punkkeja havaitaan,
poistetaan ne mahdollisimman pian.
Punkkien poisto onnistuu helpoiten niin
sanotuilla punkkipihdeillä. Poistotekniikka riippuu hieman
punkkipihtien mallista, mutta useimmat punkkipihdit työnnetään
punkin ja ihon väliin punkin kärsän ympärille, kierretään ja
nypätään punkki pois. Jos punkkipihtejä ei ole saatavilla, voi
esimerkiksi verhonipsuja käyttää poistamisessa avoinna. Punkkia ei
saa puristaa/litistää sen ruumisosasta punkkia irroitettaessa,
sillä tämä saattaa saada punkin sylkäisemään ja tällöin
punkin mahdollisesti kantavat taudit voivat päätyä eläimeen.
Punkkia poistettaessa ihon sisälle jää
tavallisesti punkin kärsäosa. Punkin poistaminen täysin kokonaan
ei ole mahdollista, sillä punkki itsekään ei pysty irrottamaan
kärsäänsä ihon sisästä kesken veren imemisen. Kärsä porautuu
ihoon korkkiruuvin tavoin ja katkeaa väistämättä punkkia
poistettaessa. Katkennut kärsä ei kuitenkaan ole haitallinen, sillä
esimerkiksi punkin kantamat bakteerit sijaitsevat sen ruumisosassa.
Kärsä poistuu ihon alta ajan myötä itsestään.
Punkinpoistokohtaan voi joiksikin
päiviksi jäädä punoittava ja hieman kova paukama. Tämä johtuu
ihon sisälle jäävän kärsän aiheuttamasta vierasesinereaktiosta.
Reaktio ei ole vaarallinen eikä siitä tarvitse huolestua.
Punkinpoistokohta kannattaa puhdistaa aamuin illoin kirvelemättömällä
puhdistuaineella niin kauan kuin iho on ärtynyt. Nyrkkisääntönä
punoittavan, kovan alueen arvioinnille voi pitää, että
halkaisijaltaan alle euron kolikon kokoiset paranevat kotihoidolla,
yli kahden euron kolikon kokoisten kanssa on syytä hakeutua
lääkäriin.
Lääkkeellinen ennaltaehkäisy
Markkinoilla olevien lääkeaineiden
vaikutus perustuu joko niiden punkkeja karkoittavaan ja punkkeja
tappavaan tai vain punkkeja tappavaan vaikutukseen. Punkkeja
karkoittavilla valmisteilla pyritään estämään punkkien
kiinnittyminen eläimeen, tappavilla valmisteilla pyritään siihen,
että punkit kuolisivat ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa tautia.
Useimmilla karkoittavilla valmisteilla on myös tappava vaikutus.
Paikallisvaleluliuokset
Paikallisvaleluliuokset ovat niskan
iholle annosteltavia liuosmuotoisia valmisteita, joiden vaikutus
perustuu joko tappavaan tai sekä karkoittavaan että tappavaan
tehoon. Vaikuttavia aineita löytyy useita erilaisia markkinoilta.
Lääkeet imeytyvät iholle ja ihonalaiskudokseen ja vaikuttavat
sieltä käsin. Lääkkeet eivät juurikaan imeydy verenkiertoon ja
sitä kautta muualle elimistöön.
Mahdollisena haittavaikutuksena voi
ilmetä ohimeneviä ihoreakioita lääkkeen annostelukohdassa. Lääke
tulee annostella sellaiseen kohtaan, ettei eläin pääse nuolemaan
lääkettä pois. Lääkkeen annostelun jälkeen eläintä ei tule
pestä eikä kastella pariin päivään, jotta lääke ehtii imeytyä
kunnolla. Tämän jälkeen uiminen tai kastuminen ei heikennä tehoa.
Uiminen tulee estää tämän kahden vuorokauden ajan myös siksi,
että lääkkeen päätyminen vesistöihin estetään. Ihmisten tulee
välttää lääkitysalueen koskemista kunnes iho ja karva ovat
kuivuneet, tämän jälkeen lääkettä ei irtoa alueelta merkittäviä
määriä.
Paikallisvaleluliuoksissa
Bayvantic-lääkkeellä on karkottavaa vaikutusta myös hietasäskiin
ja hyttysiin. Lisäksi valmisteella on tappava vaikutus. Bayvanticin
vaikuttavat aineet imidaklopridi ja permetriinii. Bayvantic on
reseptivapaa valmiste. Lääke soveltuu yli 7 viikkoisille ja 1,5
kiloisille koirille. Kissoille valmistetta ei tule käyttää.
Valmiste on yleensä hyvin siedetty. Punkkeja vastaan lääkitys
uusitaan 4 viikon välein, matkustaville tarvittaessa
hietasääskityypistä riippuen tiheämmin.
Herkkäihoisille koirille hyväksi
lääkitysvaihtoehdoksi on todettu Certifect (fiproniili, metopreeni,
amitratsi; reseptivalmiste). Myös Certifectillä on punkkeja
karkoittava ja tappava vaikutus. Valmistetta ei tule käyttää
kissoilla. Lääkitys uusitaan 4 viikon välein.
Kissoille paikallisvaleluliuokseksi
sopii esimerkiksi Frontline (fiproniili, metopreeni, reseptivapaa) .
Lääkkeellä on sekä karkoittava että tappava vaikutus punkkeihin.
Valmistetta ei tule käyttää alle 8 viikkoisille tai alle 1 kg:n
painoisille kissoille. Haittavaikutuksina voi ilmetä annostelukohdan
ohimeneviä ihoreaktioita. Lisäksi harvinaisina haittavaikutuksina
on raportoitu lisääntynyttä syljeneritystä, hermosto-oireita,
kuten tuntoherkkyyttä, ja oksentelua. Lääkitys uusitaan 4 viikon
välein.
Punkkipannat
Markkinoilta löytyy useita erilaisia
punkkien karkoitukseen tarkoitettuja pantoja. Pannoissa on sekä
lääkepantoja että niin sanottuja yrttipantoja. Yrttipantojen
todellista tehoa punkkien karkoitukseen ei ole juurikaan tutkittu.
Lääkkeelliset pannat sisältävät lääkeaineita, joilla on sekä
karkoittavaa että tappavaa vaikutusta punkkeihin. Lääkeaineet
imeytyvät koiran turkkiin ja iholle vaikuttaen sitä kautta. Jotkin
lääkeaineet voivat imeytyä tilapäisesti verenkiertoon, mutta
niillä ei ole pidempiaikaisia koko elimistöön kohdistuvia
vaikutuksia. Pannat voivat aiheuttaa paikallista ihoärsytystä tai
lievää karvanlähtöä alueella, johon panta koskee. Pannan
kastuminen voi lisätä iho-oireiden riskiä. Pantoja ei tule pitää
uidessa, jotta lääkeaineita ei pääse vesistöihin.
Seresto-pantojen (imidaklopridi ja
flumetriini) olemme havainneet sopivan useimmille koirille ja
kissoille. Panta laitetaan eläimen kaulaan ja sen vaikutus kestää
kahdeksan kuukautta. Ulkoilevilla kissoilla tulee huomioida, että
kissa voi jäädä pannastaan jonnekin kiinni liikkuessaan. Pannan
lukkomekanismin pitäisi kuitenkin hajota jos eläin jää pannastaan
kiinni. Jos perheessä on esimerkiksi pieniä lapsia tai useita
eläimiä, tulee huolehtia etteivät lapset tai muut eläimet pääse
pureskelemaan pantaa. Lemmikkien nukkuminen omistajien sängyssä ei
ole suositeltavaa pannan käyttöaikana.
Suun kautta annosteltavat lääkkeet
Markkinoille on uudempina valmisteina
tullut myös suun kautta annosteltavia lääkkeitä. Kyseessä olevat
valmisteet vaativat reseptin. Näiden lääkkeiden vaikutus perustuu
niiden punkkeja tappavaan vaikutukseen eli lääke vaatii toimiakseen
aina punkin kiinnittymisen iholle ja imemisen aloittamisen. Tämän
vuoksi puutiaisvälitteisten tautien tartuntariskiä ei voida sulkea
kokonaan pois. Karkottavaa vaikutusta näillä lääkkeillä ei ole
ja siten elävien punkkien kulkeutuminen eläimen mukana sisätiloihin
muodostaa ihmiselle riskin. Punkkivälitteisiä tauteja lääkityssä
eläimessä ennaltaehkäisevä teho perustuu siihen, että punkit
keskimäärin kuolevat ennen taudinaiheuttajien siirtymistä punkista
eläimeen.
Lääkkeet imeytyvät
ruoansulatuskanavasta verenkiertoon ja sitä kautta leviävät koko
elimistöön. Koska lääkkeen vaikutusaika on pitkä, nousee
lääkepitoisuus ensin korkeaksi verenkierrossa ja tämän jälkeen
alkaa hitaasti laskea. Lääkkeet sitoutuvat veren proteiineihin ja
vaikka niiden turvallisuutta on tutkittu yhteiskäytössä useiden
eri lääkkeiden kanssa, tulee suurta harkintaa käyttää
lääkittäessä muita kuin perusterveitä eläimiä. Proteiineihin
sitoutuva lääke saattaa syrjäyttää muita lääkkeitä
sitoutumispaikoistaan ja siten nostaa arvaamattomasti jonkin
lääkkeen/lääkkeiden vapaiden molekyylien pitoisuutta.
Yksilölliset erot aineenvaihdunnassa ja lääkkeiden poistumisessa
lisääntyvät myös iän karttuessa. Jos haittavaikutuksia ilmenee,
ei lääkettä saada pois elimistöstä vaan se säilyy siellä
merkittävässä määrin 1-3 kuukautta valmisteesta riippuen.
Muita keinoja punkkien torjuntaan?
Ajoittain kuulee keskustelua muista
keinoista punkkien häätöön. Esimerkiksi valkosipulin syöttämisen
koiralle sanotaan karkoittavan punkkeja. Valkosipulin syöttämisestä
ei kuitenkaan ole todistettavaa hyötyä punkkien häätämisessä.
Valkosipulin (ja myös muiden sipulien) sisältämä tiosulfaatti
vaurioittaa kuitenkin koirien ja kissojen punasoluja ja aiheuttaa
niille siten anemiaa. Oireina voi ilmetä esimerkiksi oksentelua,
ripulia ja heikkoutta. Valkosipulin kypsentäminen ei poista
myrkyllisyyttä. Valkosipulin myrkyllisyys voi ilmetä, jos eläin
syö kerralla suurempia määriä sitä tai pidempiaikaisesti
pienempää annosta. Valkosipulille ei ole määritelty
yksiselitteistä toksista annosta, mutta tutkimuksessa on saatu
aikaan koiralle verimuutoksia syöttämällä valkosipulia 30 päivän
ajan 5 grammaa kilogrammaa kohti. Koska valkosipulin myrkyllinen
annos vaihtelee myös koirakohtaisesti, kannattaa valkosipulin
syöttämistä välttää.
Milloin lääkäriin?
Punkinpuremat itsessään vaativat
harvoin lääkärin hoitoa. Jos puremakohta alkaa punoittaa tai
turvottaa voimakkaasti, alue kuumottaa tai alkaa erittää, voi
kyseessä olla paikallinen ihotulehdus. Tällöin ihoa kannattaa
käydä näyttämässä eläinlääkärillä. Jos patin koko
lähentelee kahden euron kolikon kokoa, kannattaa tilanne käydä
niin ikään tarkistuttamassa eläinlääkärissä.
Jos koiralla alkaa punkin
kiinnittymisen jälkeen muutamien viikkojen tai kuukausien aikana
ilmetä sairauden oireita, kuten oksentelua, ruokahaluttomuutta,
ontumista, nivelkipuja tai voimattomuutta, on eläin syytä tutkia
eläinlääkärissä. Tällöin myös punkkivälitteisten sairauksien
mahdollisuus tulee ottaa huomioon.
Jos omalle lemmikillesi soveltuva
punkkilääkitys mietityttää, ota yhteyttä eläinlääkäriin.
Eläinystäväsi Lääkärin henkilökunta opastaa mielellään
oikean valmisteen valinnassa.
