Fysioterapiaa käytetään yleensä
tuki- ja liikuntaelinongelmaisten sekä neurologisten asiakkaiden
hoitoon. Ihmispuolella fysioterapeuttien ammattitaitoa käytetään
myös paljon inkontinenssi ja lantionpohjan häiriöiden ongelmien
hoidossa. Eläinpuolella tutkimustietoa lantionpohjan lihasten
aktivoinnista on vähän, joten fysioterapeuttien ammattitaitoa
kyseisissä ongelmissa ei ole totuttu käyttämään. Lantionpohjan
lihasten heikkous aiheuttaa ongelmia mm. ulostamisessa.
Pari vuotta sitten klinikkamme
eläinlääkärit haastoivat ammattitaitoani ja pyysivät kehittämään
lantionpohjan lihasten toiminnan häiriöstä kärsiville koirille
jumppaohjeita. Tutkittua tietoa ei löytynyt mistään, enkä saanut
kollegoilta apua mietintään. Niinpä otin oman koirani ”uhriksi”
ja aloin testailemaan millä keinoin saisin lantionpohjan lihakset
aktivoitumaan. Aktivointitekniikka löytyi ja nyt se on hiljalleen
kehittynyt monipuolisemmaksi. Lantionpohjan lihasten aktivoiminen
koirilla on vaikeaa, koska en voi pyytää koiraa aktivoimaan
lihaksiaan, kuten ihmisten kanssa teen. Aktivaatio täytyy saada
aikaiseksi oikeanlaisella koskemisella, joka onneksi on helppo
opettaa myös koiran omistajalle. Olemme olleet yllättyneitä, että
olemme saaneet positiivisia tuloksia lihasten vahvistamisesta.
Asiakkaitani ovat lähinnä olleet peräsuolen laajentuma- ja
tyräpotilaat, joista osa on pystynyt välttämään leikkauksen
lihasten vahvistumisen myötä :). Harjoittelu vaatii omistajalta
sitoutumista, harjoitteita tulee tehdä useamman kerran päivässä
ja viikossa saa pitää yhden lepopäivän.
Toinen varsin mielenkiintoinen
”projekti” on ollut nivustyrästä kärsivät koirat. Nivustyrää
hoidetaan yleensä aina kirurgisesti. Klinikallamme on kuitenkin
lievempiä tyriä sekä mm. tyrästä kärsiviä pentuja pyritty
hoitamaan konservatiivisesti fysioterapian keinoin. Tyrien hoitoon
fysioterapeuttisin keinoin ei ole myöskään ollut tarjolla mitään
faktatietoa saati valmiita harjoitteita. Taas koirani joutui
koekaniiniksi sopivien harjoitteiden etsinnässä. Haasteena tyrässä
on ponnistamisen aiheuttama vatsaontelon lisääntyvä paine, joka
työntää tyrää ulospäin. Tämän vuoksi sopivan harjoitteen
etsiminen oli hyvin haastavaa. Ideana harjoitteessa on ollut
vatsalihasten vahvistaminen. Lihasten vahvistuessa kalvostot
tiukentuvat, jolloin reikä, josta tyräytyminen tapahtuu, pienenee.
Reiän pienentyessä ei tyrää pääse enää syntymään.
Harjoitteista on ollut hyötyä lievemmille tyrätapauksille ja
osalla asiakkaista tyräleikkaukselle ei loppujen lopuksi ole ollut
tarvetta.
”Ei niin tyypillisten” asiakkaiden
hoitaminen on ollut todella mielenkiinoista. Sopivien harjoitteiden
ja kotiohjeiden suunnittelu on onnistunut luovuudella ja yhteistyöllä
eläinlääkärin kanssa.
Toivottavasti tämä kirjoitus saa
eläinlääkäreitä miettimään fysioterapiaa vaihtoehtoisena
hoitomuotona myös ”ei niin tyypillisissä” tapauksissa.
Fysioterapiaa voisi käyttää nykyistä enemmän mm.
kivunhallinnassa erilaisten tapausten kanssa, kuten ihmispuolellakin
käytetään.
Peppujumppaa
